Anna arjen pysähtyä joulun löylyissä.

 
🌟
 
Pappa herää pimeään pakkasaamuun. Takan hiipuvan hiilloksen lempeä lämpö lehahtaa uurteisille kasvoille. Ulko-ovi käy, sarana narahtaa, kahva kolahtaa. Poika herää ja näkee ikkunasta aamuyön taivaan täynnä kirkkaita tähtiä.
 
Uniset silmät kömpivät ikkunalle, huomaavat hangessa askeleet. Pihasaunan ikkunassa lehahtaa varovainen valo, varjo liikahtaa, seuraa suurempi lepattava liekki. Poika sujahtaa hieman liian suuriin saappaisiin, saappaat hiipivät vaivihkaa ovenraosta ja astelevat pihalla hangessa suuriin jalanjälkiin.
 
Haka putoaa heleästi kuin kello. Pappa ei pelästy, vaan katsoo suoraan silmiin ja hymyilee hyväntahtoisesti. Taputtaa polveaan. Poika nousee suuren miehen syliin. Pappa ojentaa halon, jonka poika sujauttaa kiukaanpesään. Katsellaan liekkien tanssia, pakkanen paukahtaa saunatuvan nurkassa. Aika kuluu kuin huomaamatta, hiljaisessa lämmössä.
 
Ulkona aamu aukeaa. Pappa ja poika nostavat lunta lapioillaan, tekevät polkua tuvalta saunalle. Mummo raottaa tuvan ovea, raosta nousee riisipuuron höyry. Poika löytää mantelin, isä ja äiti hymyilevät. Käydään tädin kanssa täyttämässä kiukaanpesä kerran ja sedän kanssa kahdesti.
 
Ulkona valo laskee, lumi luo kirkkautta. Naiset saunovat ensin, sitten miehet. Kuljetaan saunatakeissa lyhtyjen valossa aamulla luotua polkua, pakkaslumi narskuu huopatossujen alla.
 
Pappa heittää löylyvettä. Isä kumartaa hieman, eno hieman enemmän. Pappa naurahtaa, pyyhkii peukalolla hikeä otsaltaan ja painaa selkäänsä suoremmaksi vasten seinän lämpökäsiteltyä leveää radiaattamäntypaneelia.
 
Sujahdetaan miehissä ulos ja pyörähdetään hangessa. Henki salpautuu hetkeksi, saunassa iho pistelee. Poikaa kutittaa. Hän katselee alalauteelta isoja miehiä ja heiluttelee jalkojaan viileämmässä ilmassa. Kivilattia ja katon heinät täyttävät saunan omalla ainutlaatuisella tuoksullaan. Pimeässä ikkunassa loistaa pihalyhdyt ja keittiön ikkunasta heijastuva lämpöä lupaava valo.
 
Isä kehuu löylyä nätiksi, kaikkea muuta kuin kiukkuiseksi. Pappa toteaa, että niin siinä käy, kun murheet jätetään porstuan puolelle. Silloin arki hidastuu. Poika päättää nousevansa vuoden päästä seuraavalle lauteelle ja sitten jo ylimmälle.
 
Pappa heilauttaa sangon tyhjäksi viimeiseen löylyyn. Kiukaanpesän lasin takana hiillos hiipuu, mieli lepää jokaisella lauteella. Kinkun, laatikoiden, kalan tuoksu kantaa jo tuvasta löylyhuoneeseen. Istutaan hetki pihalla, höyry nousee neljästä hengityksestä ja ihosta.
 
Mummon ruoka maistuu, jännitys täyttää huoneen. Odotettu hetki on käsillä. Pienet silmät palaavat ikkunaan, tarkkailevat ympäristöä, hakevat punaista nuttua. Katse kiinnittyy ikkunaan halkopinon yllä. Joulusauna on yhteinen asia, sukupolvesta toiseen. Joulusaunasta jää isoon ja pieneen ihmiseen ikuiset muistot. Hyvin tehty sauna ja kestävä kiuas kantavat isältä pojalle, äidiltä tyttärelle.
 
Mitä sinun joulusaunaasi kuuluu? Mitä muistoja joulusauna sinussa herättää?
 
 
Lapsena kun saa olla mukana joulusaunan lämmityksessa, jää muisto lahjana myöhemille vuosille ja kenties perinne jatkuu vielä oman jälkikasvunkin kanssa.