Kollan kautta 35 vuotta: Kollan poikia jo 80-luvulla

Elettiin alkuvuotta 1986, kun tuolloin parikymppiset veljekset Risto ja Reijo Tervasalo ryhtyivät rakentamaan hallia helmikuussa perustettavan Rauman Kone- ja Rakennustarvike Oy:n käyttöön. Valtatie 12 varrella sijaitseva Kolla valikoitui paikaksi, sillä kyseessä oli tontti, jolla heidän isänsä oli harjoittanut aiemmin autohajottamotoimintaa.

– Meillä kummallakaan ei ollut alan kokemusta tai koulutusta, tiesimme vain sen, miten päin naula uppoaa puuhun. Yrityksen alkuperäinen nimi valikoitui siksi, että se kattoi käytännössä kaiken. Ostimme aluksi lastulevynippuja, joita myimme. Kun asiakkaat ryhtyivät kyselemään nauloja ja muuta tarviketta, lähti tuotetarjonta pikkuhiljaa laajentumaan, Reijo Tervasalo muistelee.

Merkittäväksi ponnahduslaudaksi muodostui päätös ostaa silloisen Ovi- ja Vaneriyhtymän loppuvarasto. Tavarat siirrettiin Kairakadulta 2000 neliön tiloista Kollaan 300 neliön halliin, joten ylimääräistä tilaa ei ollut senttiäkään.

– Loppuvarasto sisälsi ovia, ikkunoita, levyjä, paneeleita ja vaikka mitä, joten artikkelitarjonta lisääntyi kertaheitolla. Tavaraa oli niin paljon, että aamuisin ajoimme kaiken ulos hallista, että mahduimme työskentelemään, ja illalla taas tavarat takaisin sisätiloihin, Risto Tervasalo naurahtaa.

Kyseinen varasto ja asiakkaiden tarpeet opettivat miehille alan tietotaidot.

– Ymmärsimme, että ovia on paljon erilaisia ja ne tarvitsevat erilaisia karmeja. Ryhdyimme ostamaan tavaraa suoraan tehtailta, vaikka siinäkin meni hetki, että saimme heidät uskomaan ja luottamaan meidän paikalliseen toimintaamme, Reijo sanoo.

Seitsemän päiväistä työviikkoa

Vuosiin mahtui niin markan devalvaatio, 1990-luvun lama ja euron käyttöönotto – kaikista haasteista selvittiin periksiantamattomalla työnteolla. Tunteja ei laskettu, vaan hommia painettiin seitsemänä päivänä viikossa.

– Maanantaista lauantaihin teimme töitä tuotteiden ja asiakkaiden kanssa, ja sunnuntaisin teimme laskuja ja lähetyslistoja. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana ainoat lomapäivät oli joulun välipäivät. Silloin sitä vielä jaksoi, eikä sitä lomaa oikeastaan osannut edes kaivata, Reijo kertoo.

– Ensin maksettiin työntekijöiden palkat ja sitten laskut. Vasta sen jälkeen katsottiin, että pystymmekö maksamaan itsellemme jotain. Monet kerrat kävi niin, ettei omalle tilille riittänyt siirrettäväksi markkaakaan, Risto lisää.

Ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän Tervasalot palkkasivat 1990-luvulla, kun Jouko Ahlqvist aloitti tehtävänsä varasto- ja kuljetuspuolella. Uuden vuosituhanteen alussa nykyinen yrittäjä Antti Leinonen hyppäsi mukaan.

– Jouko huolehti omatoimisesti tuotteiden liikuttelun varastoon ja asiakkaille. Rakennusmestarina Antti ymmärsi alaa perinpohjin, joten hän laski tarjouksia ja oli tiiviissä kanssakäymisessä asiakkaiden kanssa. Siihen asti olimme kuvitelleet, ettei toiminta pyöri ilman meitä, mutta huomasimme, että kyllä se vaan pyörii, Reijo naurahtaa.

Alusta lähtien Kollan poikia

Vuonna 2007 tuli ajankohtaiseksi yrityksen myynti, josta oli Leinosen kanssa keskusteltu jo aiemmin. Reijo muistelee heittäneensä ohimennen ilmoille hinta-arvion ja hetken asiaa pohdittuaan Antti ilmoitti olevansa kiinnostunut. Yrityskauppa tehtiin 1.4.2008.

– Antti tiesi ja tunsi toiminnan kaikki osa-alueet todella hyvin. Me taas tiesimme myydessämme, että hän tulee pärjäämään aivan varmasti. Täydellinen tyyppi tuohon hommaan, sillä hän on viimeisen päälle ammattimies, joka tulee kaikkien kanssa toimeen, Risto sanoo.

Luopuminen omasta yrityksestä oli veljeksille erilainen kokemus. Siinä missä se oli Reijolle muun muassa sairasteluiden vuoksi jopa helpotus, meni Ristolla muutama vuosi totutellessa uuteen elämäntilanteeseen.

– Pitkään oli aamuisin kummallinen fiilis, kun ei lähtenyt kohti Kollaa. En sentään kovinkaan montaa kertaa siihen suuntaan autonrenkaita kääntänyt. Ajan ja uuden tekemisen myötä siihen sitten tottui, Reijo hymyilee.

Rauman Kone- ja Rakennustarvike siirtyi nimenä taustalle, kun Kollassa ryhdyttiin palvelemaan asiakkaita KollanPojat-nimellä. Kyseinen nimi on saanut pohjansa jo vuosikymmeniä sitten.

– Olimme nuoria miehiä ja meistä puhuttiin aina Kollan poikina. Antti otti sen sitten käyttöön ja mielestäni se on erittäin hyvä nimi, vaikka se ei kerro mitä he tekevät, mutta eihän sen tarvitsekaan. KollanPojat tunnetaan jo niin hyvin, Risto muistuttaa.

Peruskivenä yksilöllinen palvelu

Tätä nykyä Tervasalot hallinnoivat kiinteistöjä eri puolilla Raumaa ja entisöivät ainoana Suomessa Porschen traktoreita sekä klassikkoautoja.

– Harrastuksestahan tämä entisöinti lähti, mutta kysynnän myötä tästä tuli työtä. Ostimme tontit ja rakensimme rakennukset oikeaan aikaan. Ei näitä kuitenkaan ole yrityskaupan rahoilla rakennettu, eikä sen myötä ole myöskään ollut varaa jäädä laakereille lepäämään, Reijo naurahtaa.

– Joskus aikanaan pankissa kerroin, että tavoitteena on saada sekä Ovi- ja Vaneriyhtymä että Puukeskus pois Raumalta ja jäädä eläkkeelle 40-vuotiaana. Vaikka laskin leikkiä, niin viimeistä lukuunottamatta muut toteutuivat, Risto lisää.

Kun he aloittivat nykyisen KollanPoikien yritystoiminnan, olivat paikalliset rautakaupat ennustaneet yhtiölle maksimissaan kaksi vuotta elinaikaa. Toisin kuitenkin kävi, sillä nyt helmikuussa 2021 juhlitaan Rauman vanhimman alan toimijan 35-vuotista taivalta.

– Tärkein tekijä on ollut alusta lähtien yksilöllinen palvelu. Me panostimme siihen, että jokainen sai juuri hänen tarvitsemaansa henkilökohtaista apua tarpeisiinsa, ja tiedän, että siitä huolehditaan Kollassa edelleen. Tällöin kynnys tulla asioimaan on huomattavasti matalampi, Reijo painottaa.

– Asiakkaita on osattava lukea heti siinä vaiheessa, kun he tulevat ovesta sisään. Vakiasiakkaiden kanssa voitiin heittää huulta, kun taas vieraiden ihmisten kanssa tuli olla muodollisempi. Uskon, että tämä sama toimintatapa pitää edelleen paikkansa, Risto lisää.

Molemmat ovat seuranneet tyytyväisinä KollanPoikien kasvua ja kehitystä.

– Toimintaa on kehitetty paljon monella osa-alueella. On rakennettu lisää halli- ja myymälätilaa sekä laajennettu entisestään eri artikkelimääriä. Antilla on meitä enemmän sellaista tietynlaista sosiaalista ajatusmaailmaa ja rohkeutta tehdä isojakin päätöksiä, Reijo sanoo.